Pieksämäki KR 11.6.2011

Jo toinen yö erittäin vähillä unilla (eilinen vierähti puolestaan Liinan kanssa varsanäyttelyssä) ja kello herätti 5.00. Ei muuta ku Taraa pesemään ja föönäämään ja viimeset pakkailut. Äitini tuli ennen lähtöäni tänne meille ja odotti että Patrik herää ja lähti sen jälkeen Patrikin kans heille päiväksi. Minä suuntasin auton nokan Tara ja Rosa kyydissä kohti Kärsämäkeä, johon sovittiin treffit Kirsin ja Loren kanssa. Siellä siirrettiin kamppeet autoon ja matka jatkui. Kieltämättä taas kävi mielessä, että oisko yhtään kauemmas taas voinu näyttelyyn lähteä! :D

Todella helteinen päivä oli tiedossa ja perille päästyämme lämmintä todellakin oli +30. Suht hyvin koirat kuitenki pärjäsivät helteessäkin, olivat häkissa varjossa ja siinä päällä vielä iso sateenvarjo tuomassa lisää viileyttä ja vettä piti tuputtaa vähän väliä. Tuomarina toimi Keijo Alen ja musta-hopeisia oli ilmoitettu yhteensä 9kpl. Lore uroksena tietysti kävi ensin kehässä ja oli hienosti PU3! Olimme Satun kanssa päättäneet, että Kirsi kokeilee esittää Taran. Itsehän en niin suuresti siitä kehässä pyörimisestä välitä ja totta on myös se, että Tara on hiukan skarpimpi kehässä kun sitä vie joku vähän vieraampi. Mulle se on kuitenki Mamman Pikku-Rinsessa ja esiintyminenki ehkä vähä sen mukaista. :) Yllätys oli kuitenki suuri, kun Tara lopulta voitti nartut, sai ihka ensimmäisen sertinsä ja oli VSP. Uusi siis Nita-emänsä 3v takaisen reissun samaiseen paikkaan, koska myös silloin Nita sai sertin ja oli VSP. Yllätyksenä itse pidän sertiä sen vuoksi, että en todellakaan sano että Tara olisi huono koira, mutta silti se tosiaan on vaan niin Mamman Mussukka, että en osaa siltä hirveästi odottaa. No, nyt on kertaheitolla saavutettu ainoa tälle kesälle asettamani tavoite; ensimmäinen serti. Kaikki muu jatkossa onkin sitten jo suurta plussaa, jos jotain vielä tulee.

Matkallammehan oli samalla myös toinen tarkoitus kun kerta Rosan mukaani otin. Rosahan on syntynyt Pieksämäellä ja reilu 6v sitten kun Rosan kasvattajalta hain, niin emme ole käyneet kasvattajaa sen koommin tapaamassa. Tälle reissulle kuitenkin sovimme asiasta, vaikka valitettavasti Sisko ei paikalla lopulta pystynytkään olemaan. Kävimme kuitenkin paikalla katsomassa Rosan 10v Elli-äitiä ja Arttu-veljeä. Elli oli kyllä tosi hyvässä kunnossa! Arttu taas oli Rosasta kiinnostunu ihan toisissa mielin, ku ois suotavaa veljelle. :D Mukava oli nähdä Rosanki sukulaiskoiria ja toivottavasti vielä pääsemme käymään niin, että Siskokin on paikalla ja näkee Rosan.

Pitkästä matkasta huolimatta reissu oli enemmän kuin onnistunut, kiitos mukavan seuran ja kaikinpuolin mukavien tuloksien. Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavan vkl:n koitoksia.